Ruukinkankaan koulun 1 A ja 1 B -luokkien opettajat Airi Luukkonen ja Pekka Turpeinen toteuttavat yhteisopettajuutta, jota myös samanaikaisopettajuudeksi kutsutaan. Toimintatapaa on toteutettu aikaisemmin kokeilumielessä, mutta tässä laajuudessa se on Suomussalmella uutta. Useat opettajat tekevät Ruukinkankaalla säännöllisesti yhteistyötä eri opetusryhmien kanssa, mutta he eivät ole varsinaisesti jatkuvasti samassa opetustilassa.
Molemmat ykkösluokat opiskelevat yhtenä joukkona samassa tilassa, joka tarvittaessa saadaan jaettua suljettavalla seinällä. Lukukauden alussa käyttöön otetun tuliterän koulurakennuksen luokkatilojen ovissa lukeekin 1 AB. Ennakkoon ajateltuna 32 ekaluokkalaisen ryhmä vaikuttaa isolta. Koko joukko on kyllä usein koolla samaan aikaan, mutta erillistiloja ja pienempiä ryhmätiloja hyödynnetään paljon, kuten esimerkiksi lukuharjoituksissa.
Yhteisopettajuus ei ole vain parityöskentelyä, se on tiimityötä. Yhdessä suunnitellaan viikon, päivän ja yksittäisen tunninkin sisällöt ja toiminnat. Sovitetaan tehtävät ja roolitetaan. Mukana suunnittelemassa ja tekemässä ovat myös kaksi koulunkäynninohjaajaa ja toisinaan erityisopettaja, tai erityislastentarhanopettaja, joka työskenteli lasten kanssa esikouluvaiheessa. Tiimin kemiat toimivat, ei vain kahden opettajan välillä.
Työskentelyn onnistuminen edellyttää joustavaa työnjakoa ja luottamusta toisen tekemiseen. Kyse on myös persoonista. Yhteisopettajuus lähtee vapaaehtoisuudesta. Ensi lukuvuonna Ruukinkankaalle on mahdollisesti tulossa kaksi ekaluokan ryhmää, mutta tuleeko yhteistä, sen näkee.
Airi ja Pekka suunnittelivat aloittavansa yhteisopettajuuden jo kolme vuotta sitten, kun koulua käytiin väistötiloissa. Ykkösluokat olivat vierekkäisissä konteissa ja yhteistyötä toteutettiin. Väistötilat osoittautuivat kuitenkin liian pieniksi samanaikaisopettajuuteen. Sitten tulikin korona, joka romutti loputkin haaveet.
Yhteisopettajuus toteutuu käytännössä monin eri tavoin, mutta ammatillisesti opettajat ovat samalla viivalla – palloa heitetään toiselle ja rooleja vaihdetaan tilanteen ja tarpeen mukaan. Molemmat opettavat vuorotellen, tai toinen opettaa toisen ollessa apuopettajana, tai toinen opettaa toisen täydentäessä ja tukiessa. On myös mahdollista, että molemmat opettavat yhtä aikaa samaa asiaa molemmille ryhmille, ja tilaa jakava seinä suljetaan.
Yksin opettaessa jotakin tai joku jää väkisinkin katveeseen, mutta kahden opettajan mallissa esimerkiksi levottomaksi käyvälle tai epävarmalle oppilaalle toinen voi antaa tarvittavaa huomiota tai tukea. Yhteisopettajuus antaa myös mahdollisuuden hoitaa jotakin koulutyöhön liittyvää akuuttia asiaa luokan ulkopuolella, kun tietää luokan olevan hyvissä käsissä toisen opettajan ja koulunkäynninohjaajien kanssa.
Lapsille yhteisopettajuus antaa mahdollisuuden valita aikuisen, johon ottaa kontaktia.
“Tärkeintä on, että oppilaat tuntevat, että aikuinen on läsnä häntä varten”, opettajat painottavat.
Airi ja Pekka kertovat olevansa sitä ikäpolvea, joka koulutettiin opettamaan yksin. Tällä hetkellä opettajaksi opiskelevat oppivat työskentelytapoihin, joissa tiimityöskentely on lähtökohtana.
Opettajan työkuva on muuttunut viime vuosien aikana valtavasti. Opetuksen lisäksi mukaan on tullut esimerkiksi pedagogisten asiakirjojen ylläpito, lisääntynyt yhteissuunnittelu, erilaiset palaverit ja kokoukset ja koulutus. Muuttunut yhteiskunnallinen tilanne tuo myös omat haasteensa koulutyöhön ja opettajauuteen.
”Tulee tunne, että yhteisopettajuudessa työtaakkaa saadaan jaettua paremmin ja työ on jollakin tapaa kevyempää. Toisen antama kollegiaalinen tuki on arvokasta samanaikaisopettajuudessa ” Airi ja Pekka toteavat hymyillen.
5.10. vietetään kansainvälistä opettajien päivää.
