Maakuntaneuvos Timo A Säkkinen, Suomi-Venäjä-Seuran Pohjois-Suomen piirin puheenjohtaja ja Suomussalmen kunnan entinen kunnanjohtaja piti juhlapuheen Suomussalmen ja Kalevalan piirin ystävyyskuntatoimintaa 30 vuotta -juhlassa Teatteri Retikassa Suomussalmella 14.9.2019.
Arvoisat ystävämme Kalevalan piiristä, hyvät juhlavieraat
Suomussalmen kunnanvaltuusto teki jo vuonna 1966 päätöksen, että kuntamme esittää Suomen ulkoministeriön kautta toivomuksen saada ystävyyskunta Neuvostoliitosta ensisijaisesti lähialueelta. Parhaimmin sellaiseksi katsottiin soveltuvan Uhtua eli Kalevalan piiri, jonne suomussalmelaisilla oli syntynyt paljon pitkäaikaisia yhteyksiä niin Ruotsin kuin Tsaarin Venäjän aikana. Rajan sulkeuduttua vuonna 1922 nämä yhteydet katkesivat avautuakseen vasta Kostamuksen rakentamisen myötä 1970-luvulla ja pysyvämmin lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Sopimus 1989
Suomussalmen kunnan toivomus toteutuikin sitten 1989, kun edellä mainittu kunnan esitys sai sinettinsä kuntiemme allekirjoittamalla ystävyyskuntasopimuksella 17.8.1989. Sen sopimuksen mukaan
vahvistettiin ystävyyssuhteet Suomussalmen kunnan Kalevalan piirin välillä.
Sopimus sisälsi monialaisen luettelon yhteistyöstä niin kulttuurin, tieteen, tekniikan, koulutuksen kuin tiedottamisenkin aloilla. Konkreettisesti toimintaan kuuluisi virallisten delegaatioiden vaihtoa, kulttuurivaihtoa eri muodoissaan, kaupallis-taloudellista yhteistyötä luonnonvarojen hyödyntämiseksi, maatalouden kehittämiseksi ja koululaitosten yhteistyötä sekä Suomussalmen tieto-taitoapua kunnallisteknisissä asioissa Kalevalan asukkaiden elinolojen parantamiseksi.
Kulttuuriyhteistyö aloitettiin välittömästi sopimuksen allekirjoittamisen tapahduttua niin kuntien kuin myös kansalaistoimijoiden toimesta.
Ensimmäinen virallinen vierailu 1990
Kummankin kunnan hallintojen osalta ystävyyskuntatoiminta alkoi konkreettisesti vuoden 1990 aikana virallisilla vierailuilla. Kalevalan piirin piirijohtaja Anatoli Demchenkov kutsui Suomussalmen ensimmäisen virallisen delegaation Kalevalaan syyskuun alkupäiviksi.
Matkasimme neljän henkilön voimin rajan yli erikoisluvalla varustettuna ja takarajalla vastassamme olivat Kalevalan piirin vastaanottajat piirijohtajan johdolla. Ryhmässämme olivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pentti Seppänen, poroisäntä Juha Paasovaara Hossasta ja maanviljelijä ja sittemmin matkailuyrittäjä Eero Seppänen Ruhtinansalmelta sekä minä vasta keväällä kunnan isäntärenkinä aloittaneena.
Ystävyyskuntatoiminta alkoi virallisilla neuvotteluilla viitoittaen tietä koulujen, hallintojen, maa- ja porotalouden yhteistyölle. Tutustuimme Kalevalan ensimmäisiin fermereihin, keskustaajaman ongelmiin ja kävimme vierailuilla niin Luusalmessa kuin Jyvälahdessa. Matkan aikana juhlimme Ortjo Stepanovin kansankirjailijan arvonimeä kansalaisjuhlassa kulttuuritalolla ja lähdön kynnyksellä kävimme Haikolassa, Ortjon kotona lähtölounaalla ja tulisessa saunassa.
Neuvotteluissa sovimme myös koulujen välisen yhteydenpidon raameista ja se saavuttikin myöhemmin, kiitos aktiivisten opettajien ja koulutoimiston, hyvin monimuotoisia tuloksia, kuten kulttuuri myös.
Henkilökohtaisten kontaktien suuri merkitys
Erityisesti tutustuminen tuleviin yhteistyökumppaneihin oli tärkeää, sillä henkilökohtaisilla kontakteilla on venäläisessä ja karjalaisessa kulttuurissa erittäin suuri merkitys. Se helpottaa sekä yhteistyötä että rakentaa yhdessä kuljettavaa tulevaisuuspolkua.
Vuosien mittaan Kalevalan piirissä ehtivät piirijohtajat vaihtua varsin usein. Myös toiminnan painopisteet ja toimintatavat muuttuivat heidän myötään.
Karjalainen, Petroskoissa suomen kielen maisteriksi opiskellut lehtimies Oiva Mäkelä seurasi piirijohtajana Anatoli Demchekovia jo 1990-luvun alussa, ja häntä seurasi vuosikymmenen lopulla Tseslav Skripin, liikemies Petroskoista. Sitten piirijohtajaksi tuli Uhtuan oma poika Vladimir Stepanov ja sitten piirin talousjohtajana pitkään toiminut Valentina Bulavtseva otti piirin ohjat käsiinsä ollen jo nyt toista vuosikymmentä piirin johdossa.
Heillä jokaisella on ollut ajalleen tyypillisesti haasteita varmasti vähintään riittävästi.
Oiva Mäkelä joutui taistelemaan läpi Venäjän federaation vaikeimman taloudellisen vaiheen. Siihen jaksoon kuuluivat erilaiset sosiaalisen ja taloudellisen avun toimet, joissa suomalaiset toimivat
useimmiten hyvää tarkoittaen, mutta tulokset eivät aina olleet toivotun kaltaisia. Oiva Mäkelä sanoikin, että parasta olisi kun suomalaiset kävisivät hakemassa ”peltojen laidoilta sinne ruostuneet romunsa itse pois”.
Synnytyssairaala ja muita hankkeita
Samaan aikaan käynnistettiin ystävyyskuntiemme kesken muutamia hankkeita, joilla on ollut suuri merkitys Kalevalassa tavallisen kansan palvelujen parantamisessa. Niinpä synnytyssairaalan saamisessa
Kalevalaan Oiva toimi jo paikallisena hankepäällikkönä ja kuntamme oli keskeisesti mukana sen saattamisessa toimintakuntoon. Sitä koskevan tiedotteen otsikko kuuluukin ”Kalevalan äitien sydämet itkevät onnesta”!
Synnytyssairaalan aikaansaaminen on kenties kaunein esimerkki siitä, mitä saadaan aikaan laajalla yhteistyöllä, olihan siinä Karjalan tasavallan hallituksen toimiessa päärahoittajana ainakin 22 suomalaista yhteistyökumppania.
Yhden henkilön Suomesta haluan tässä yhteydessä nostaa esille, nimittäin rakennusalan monitoimimies Jari Helmisaaren Yläneeltä. Hän oli keskeinen henkilö kootessaan yllä mainittua yhteistyön kokonaisuutta ja varmistaessaan ammatillisen osaamisen sekä rakennushakkeisiin liittyvän ammattikoulutuksen samalla kertaa. Vastaava kombinaatio toistui myös nuorisokeskuksen ja Uhut-seuran toimitalon rakentamisessa.
Uuden luomisessa ja entisten parantamisessa myös useat suomussalmelaiset rakentajat ja rakentamisen erikoismiehet tekivät osansa Uhtuan asukkaiden asumisolojen parantamisessa talkoilemalla siellä pitkiä aikoja juuri 1990-luvulla. Ilman ystävyyskuntien luomaa viitekehystä sellaista tuskin olisi saatu aikaan.
Myöhempien piirijohtajien ja kunnanjohtajien aika on ollut rajun rakennemuutoksen runnomaa. Väestömme on vähentynyt, samalla keski-ikämme on kasvanut ja palvelujen tarve vanhenevalle väestölle on lisääntynyt. Siinä on haastetta tulevillekin sukupolville aivan riittävästi. On joka tapauksessa erittäin onnellista nähdä Kalevalan piirikeskuksessa tapahtunut kehitys. Palvelut ovat monipuolistuneet ja varsinkin matkailun kehitys on ollut suuri ilo meille matkalaisille.
Kulttuuria ja urheilua
Kalevala on meidän mielissämme aina sinne matkatessa liittynyt kansalliseeppokseemme. Karjalainen ja venäläinen kulttuuri ovat olleet rikastuttamassa ystävyyskuntatoimintaa koko ajan.
Kulttuurijohtajamme Jalo Heikkinen ja Kalevalan kulttuurijohtaja Nina Tsubanova olivat varsinainen tehoparivaljakko. Kulttuuriyhteistyö on rikastuttanut huomattavaa määrää tai paremminkin kaikkia tilaisuuksia, vierailuja ja luonut yhteisprojekteja, joista kenties edelleen yksi merkittävimpiä on ”Ruskie neitsyt”, yhteisesti toteutettu näytelmä.
Laulu ja tanssi ovat kuuluneet myös kulttuurin ystävyystyöhön kuntiemme välillä hyvin olennaisesti.
Koulujen välinen ystävyyskuntatoiminta on pitänyt sisällään koululaisryhmien ja opettajien vaihtoa. Koulutoimenjohtaja Esko Pesosen suunnittelema ja johtama Hossan Erälukio oli alkuvuosina merkittävä osa koulujen oppilasvaihtoa, johon useat Kalevalan piirin koululaiset saivat osallistua. Lyhyenä kuvauksena vuoden 1998 ohjelmassa oli Suomussalmen lukion opettajien ja oppilaiden vierailu Kalevalaan, Jyskyjärven oppilaiden ja opettajien leirikoulu Suomussalmella ja Borovoin vastaava vierailu Ämmänsaaren ala-asteella. Suomussalmi- opisto järjesti samana vuonna ”Vammaistyö lähialueella” -hankkeen puitteissa Kalevalasta 3 henkilölle yhteiskoulutusta yhdessä opiston opiskelijoiden kanssa.
Ei siis ole ihme, että useat nuoret Kalevalasta ovat käyneet koulua myös Suomussalmella valmistuen joko ammattiin tai ylioppilaiksi kouluttautuakseen myöhemmin muualla.
Liikunta ja urheilu on jatkuvasti ollut mukana ystävyyskuntatoiminnassa. On järjestetty otteluita jalkapallossa, futsaalissa, kyykkäkilpailuja, lentopalloa ja nuorten kisoja. Tällä vuosikymmenellä on järjestetty hyvin suosittuja nuorten liikuntaleirejä. Niiden myötä nuoriso on voinut osallistua ystävyystoimintaan.
Marjastuksen MM-kisat ja frisbeegolf ystävyysottelu ovat olleet vuosittaisten tapaamisten listalla. Tässä yhteydessä onnitelkaamme aplodein Kalevalan piirin joukkuetta ystävyskuntien välisen fresbeegolf-ottelun voitosta tänään.
EU-rahoitteinen hanketyö on muodostunut olennaiseksi osaksi ystävyyskuntatoimintaa varsinkin tällä vuosikymmenellä. Mutta jo alkutaipaleella yritimme saada pysyvää rajanylityspaikkaa Karttimon ja Lonkan kautta Suomussalmelta ja sen myötä muualta Suomesta Kalevalaan. Hanketta edistettiin monilla foorumeilla ja yritimme käyttää myös poliittisia kanavia mutta kun ei niin ei. Puukaupan vähennyttyä Karjalasta Suomeen myös Karttimo-Lonkan rajanylityspaikka suljettiin kenties lopullisesti.
Toisin kävi Kalevala-puiston kanssa. Se alkoi viime vuosikymmenellä ja Karjalassa se toteutui 2007 kaikkiaan noin 740 neliökilometrin suuruisena yhtenäisenä puistoalueena Suomussalmen kohdalla. Vastaavasti suomenpuoleinen Kalevala-puisto perustettiin 2014 asetuksella nk. ”vanhojen metsien ja soidensuojelualueista” palasina yhteensä noin 340 neliökilometrin laajuisena. Toivoa sopii, että sen käyttö tulevaisuudessa mahdollistaa sekä tutkimuksellisen että myös taloudellisen yhteistoiminnan kuten kansallispuistot Suomessa.
Yhteistyö Kalevalan piirin kanssa on ollut hyvin monipuolista. Viimeisimmät Karelia CBC-hankkeet ”Lampahat” ja ”Kostamus-Kalevala maantien peruskorjaus” ovat olleet hyviä projekteja, joiden myötä on opittu paljon uusia asioita niin yhteistyön tarjoamista mahdollisuuksista kuin tulosten saavuttamisen edellytyksistä. Jälkimmäinen oli paitsi rakentamishanke myös samalla koulutushanke, jonka hedelmien soisi osoittavan suuntaa myös toivon mukaan tuleville kehittämishankkeille. Näiden kummankin hankkeen projektipäällikkönä toimi maaseutusihteerimme Ilmari Schepel, jonka ansiota projektien tulokset ovat. On joka tapauksessa tunnustettava, että ilman Kalevalan piirin ja Suomussalmen kunnan välistä ystävyyskuntatoimintaa ja yhteisiä tavoitteita paremman tulevaisuuden luomiseksi näitä saavutuksia ei konsaan olisi saatu.
Tällaisessa paljolti vapaaehtoisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen perustuvassa yhteistyössä on välttämätöntä, että osapuolilla on molemmilla sama tahtotila tekemisessään. Onkin sanottava, että Kalevalan piirin hallinto, sen ahkerat ihmiset ja piirin asukkaat ovat suhtautuneet meihin kumppanina sellaisella ystävällisyydellä ja lämmöllä, että olemme olleet hyvin onnekkaita ja vaikuttuneita saadessamme tehdä kanssanne asioita yhdessä.
Hyvät ystävät,
Tämä puheenvuoroni ei ole täydellinen selostus kaikesta siitä, mitä yhdessä kolmen vuosikymmenen aikana on tehty. Käsittelemättä on ainakin matkailu ja karjalaisuus sekä lukuisat kulttuurin osa-alueet. Myös valtaosa mukana olleista ihmisistä on jäänyt mainitsematta, mutta se ei vähennä heidän tekemistensä arvoa ja merkitystä.
Jokaisella meistä on ollut ja tulee olemaan tärkeä osa siinä yhteistyössä, jonka tavoitteena on ystävyyden ja yhdessä tekemisen kautta saada huomisista päivistä edellisiä parempia. Ihmisten välisenä vuorovaikutuksena ja kansainvälisistä poliittisista ja muista suhdanteista riippumattomana toimintana ystävyyskuntatoiminta on erittäin merkityksellistä ja tärkeää. Sitä voidaan tehdä tietysti kuntien kesken, mutta sitä on myös ja tulee aina olemaan yksittäisten ihmisten yhteistyö.
Samalla kun tilaisuus on, esitän Suomi-Venäjä-Seuran ja sen Pohjois-Suomen piirijärjestön sydämelliset onnittelut Kalevalan piirin ja Suomussalmen kunnan 30-vuotisesta ystävyyskuntatyöstä. Toivotan Teille aitoa ja vahvaa menestystä siinä työssä kotiseutujenne hyvin voinnin edistämiseksi.
Menkäämme käsi kädessä kohti vielä parempaa tulevaisuutta.
